Tein elämässäni ison ja merkittävän päätöksen. Päätin pistää itseni ja oman hyvinvointini etusijalle, prioriteettilistan kärkeen.
Yksi merkittävä tekijä tämän päätöksen toteuttamisessa on ollut palata kahden vuoden tauon jälkeen jäälle säännöllisten, viikoittaisten treenien merkeissä. En osaa edes kuvailla, miten paljon innostuin, kun löysin kesällä tiedon juuri sopivalta kuulostavasta aikuisluisteluryhmästä. Yritin suhtautua tilanteeseen maltilla ja arvioida mahdollisuuteni lähteä mukaan järjellä. Sisällä kasvava hinku ja innostus olivat kuitenkin jotain, mitä oli mahdotonta saada sammumaan. Niitä oli pakko kuunnella. Tälle oli pakko löytää aikaa ja rahaa.
Jo ennen ensimmäisiä harjoituksia olin melkoisen varma, että päätös palata takaisin jäälle oli hyvinvointini kannalta tärkeä askel. Tiesin luistelun voiman aikaisemmilta vuosilta ja uskalsin odottaa paljon. Kenties nuo odotukset saivat myös perhoset lentelemään vatsassa ennen lähtöä hallille. Voi sitä riemua, kun pääsin juttelemaan valmentajan kanssa ja jännitys hellitti. Tuntui, että olin palannut kotiin.
Nyt takana on kahdet harjoitukset. Niistä kummankin jälkeen olen hymyillyt enemmän kuin pitkään aikaan. Leveästi ja aidosti. Ilo ja onni ovat huokuneet paitsi äänestäni myös koko olemuksestani. Näin taas sen iloisen, kauniin ja onnellisen ihmisen, jonka pari vuotta aikaisemmin löysin yliopiston vessan peilistä. Ja uskallan melkeinpä väittää, että tämä luistelun myötä kasvonsa taas paljastanut ihminen on vielä monin kerroin onnellisempi.
Minä en oikeastaan osaa kuin kysyä, miksi jätin kahdeksi vuodeksi lajin, jota rakastan sydämeni kyllyydestä? Miten minä oikeasti pärjäsin ilman? Ja samaan aikaan tiedän entistä vahvemmin, että enää en halua päästää irti. Luistelu olkoon osa elämääni niin pitkään, kuin suinkin mahdollista. Jäällä vietetyt tunnit maksavat itsensä monin kerroin takaisin.
Taitoluistelun tavoin olen päättänyt raivata elämässäni aikaa ja tilaa muillekin asioille, joita rakastan. Tuntuu kummalliselta, että sitä sysää sivuun ensimmäisenä niitä kaikkein eniten voimavaroja tuovia asioita. Tekee juuri päinvastoin kuin oikeasti kannattaisi. Meillä jokaisella on vain yksi elämä. Miksi kuluttaa sitä erossa jostain, mikä tuo suunnatonta iloa ja energiaa?
